- Tämä tapahtuma on mennyt.
Karjalaisen kuolemankulttuurin päivä
KARJALAISEN KUOLEMANKULTTUURIN PÄIVÄ LUONNOLLINEN-NÄYTTELYN YHTEYDESSÄ
Päivän aikana tavattavissa ohjaaja, tanssitaiteilija Jyrki Haapala sekä kuvataiteilija Reeta Suvanto
- klo 12–16 karjalankielisen Lindu-elokuvan (n. 30min) non stop-esitykset näyttelytilaa vinosti vastapäätä sijaitsevassa Minikinossa
- klo 13 ohjaaja, tanssitaiteilija Jyrki Haapala kertoo Lindusta sekä Dorogu-elokuvatrilogiastaan
- klo 14 taiteilija Reeta Suvannon Kohaškättä vuottau / Odottaa tekijää -performanssi, jossa ommellaan kuolinvaatteita
- klo 15 Reeta Suvannon taiteilijaesittely
Samalla voi tutustua Luonnollinen-teemanäyttelyyn. Vapaa pääsy, lämpimästi tervetuloa!
LINDU-ELOKUVA:
Lindu (2021) on ohjaaja, tanssitaiteilija Jyrki Haapalan käsikirjoittama ja ohjaama runollinen elokuva kuolemaan liittyvästä mytologiasta ja traditioista karjalaisessa perinteessä. Tarinassa seurataan hautaukseen valmistautumista neuvostokarjalaisessa kylässä, jossa perinteet ovat edelleen läsnä ja siirtyvät eteenpäin erityisesti äidin suorittamien rituaalien kautta. Elokuvassa mies palaa kotiinsa, omiin hautajaisiinsa ja saa sieltä mukaansa sielulinnun. Elokuvan kesto on 30 min.
Lindu on osa Dorogu – Karjalan mystisillä poluilla -elokuvatrilogiaa. Etnografisten, karjalankielisten taide-elokuvien teemoina ovat siirtymät ja luopuminen.
https://www.karelianfilms.com/lindu
https://www.karelianfilms.com/projekti
REETA SUVANTO: Kohaškättä vuottau -performanššu / Odottaa tekijää -performanssi
Štolalla makuau kankahat. Lanka, niekla, nošnittšemet, israssit.
Leikkoan, ompelen, leikkoan ta ompelen. Šovat viimošella matalla tullah valmehekši.
Karjalaisessa kulttuurissa kuol’ienšovat ollah luajittu aijoillah vuottamah. Kuolema oli niise läššä, ei
ni luona onnakko läššä inehmistä. Samah tapah kuinpa pokon’n’iekkoi muiššetah niise omua
kuolentoa.
Valkie kankas muuttu moašterin kautti koššoksi, rätšinäksi, šorokoiksi ta paikaksi kaiken piällä.
Jalkah šuoritah valkiet villašukat jotta vilu ei piäše sisällä.
Performanššussa ompelen kakši kuol’ien šorokkoa, toini matalla ta toini muutetah piäh konša inehmini noušou tuoilmasih. Piähinehen muutto on ollun tärkie rituaali karjalaisilla naisilla ta še šanelou inehmisen sosiaalisen statuksen. Kropuh luajitah kakši šorokkoa, toini piäh ta toini piän viereh. Uškotah jotta tuoilman veräjällä naini ottau piäštä vanhan šorokan ta panou piäh uuven. Še on viimoni rituali ta viimoni nuora täh mualimah on rikkautun.
Performanssun jälles voi paissa taitoilijanke.
//
Pöydällä lepäävät kankaat. Lanka, neula, sakset, kaavat.
Leikkaan, ompelen, leikkaan ja ompelen. Vaate viimeiselle matkalle valmistuu.
Karjalaisessa kulttuurissa kuolinvaatteet on tehty hyvissä ajoin, ennakkoon kaappiin odottamaan. Kuolema oli läsnä, ei lähellä, mutta se ympäröi ihmisen olemista. Samalla tavalla mitä jo kuolleita muistettiin, muistettiin omaa kuolevaisuutta.
Valkea kangas muuntui tekijän käsissä koštoksi, rätšinäksi, kahdeksi šorokaksi ja liinaksi peittämään kaiken. Valkoiset villasukat jalkaan, ettei tuoilmasissa palella.
Performanssissa ompelen kaksi kuolleen šorokkaa, toisen matkalle ja toisen päähän vaihdettavaksi kun ihminen siirtyy lopullisesti pois tästä maailmasta. Päähine on ilmaissut karjalaisnaisen sosiaalista asemaa ja päähineen vaihto on suuri rituaali. Arkkuun laitetaan kaksi päähinettä, toinen päähän ja toinen pään viereen. Uskotaan, että kun viimeinen ja lopullinen siirtymä tästä ajasta ja maailmasta tuoilmasiin tapahtuu, vaihtaa nainen päähineensä porteilla. Viimeinen rituaali, viimeinen kiinnike tähän maailmaan on katkennut.
Performanssin jälkeen on taiteilijatapaaminen.
Kuva: Lindu-elokuvasta (kuvaajana Tero Puha)
