Pispalan kirkolla vietetään lauantaina 30. elokuuta venetsialaisia, kesän päättäjäisiä.
Tällä kertaa tapahtuman teemoja ovat kuolema ja suru. Elokuun lopussa jätetään hyvästit kesälle ja toivotetaan samalla syksy ja arki tervetulleeksi. Harjun seurakunnan seurakuntapastori Jaana Rantalan mukaan luonnon kiertokulku on hyvä muistutus kuolevaisuudesta.
– Syksyllä luonto väistämättä kuolee ja menee levolle noustakseen jälleen uutena kevääseen. Se on vahva allegoria ihmisen elämän ja kuoleman kehästä.
Emerituspiispan elämäkerta avaa kirkon kipupisteitä
Iltapäivä alkaa emerituspiispa Juha Pihkalan vierailulla kello 16. Toimittaja Niilo Rantala haastattelee Pihkalaa tämän kaksiosaisen Tien vaikean minulle valmistit -elämäkerran toisesta osasta, joka käsittelee piispan uraa sekä muistoja ja kokemuksia kirkon kohtaamista haasteista liittyen esimerkiksi Nokia-missioon ja Suomen Lähetysseuraan.
– Teos on kirkkopoliittisesti mielenkiintoinen, mutta myös haastaa lukijan. Teos kuvaa henkilökohtaisen kokemuksen kautta sitä, miten kirkkoyhteisö voi oppia kirkon sisällä tapahtuneista liikehdinnöistä, Jaana Rantala kertoo.
Ilta jatkuu kello 18 Matti Kassilan elokuvalla Elokuu (1956). Se kertoo lahjakkaasta mutta alkoholisoituneesta lossivahdista ja hänen perheestään. Elokuvan teemoja ovat unelmat, toteutumattomat suunnitelmat, elämän rajat, kuolema ja perheen häpeä.
Tyynykonsertti kutsuu kirkkosaliin rauhoittumaan
Kello 20 päästään nauttimaan Tyynykonsertista Pispalan kirkon kirkkosalissa. Konsertissa kuullaan levollista ja rauhallista musiikkia uruilla, pianolla ja alttonokkahuilulla soitettuna. Musiikista vastaavat kanttorit Elina Peura ja Tarja Laitinen.
Konserttiin voi halutessaan ottaa mukaan oman tyynyn, makuualustan ja peiton, ja musiikista on lupa nauttia kirkkosalissa pötkötellen. Tyynykonserttiin voi saapua koko perheen voimin.
– Lasten mielestä kirkkotilassa pötköttely on jännittävää, Jaana Rantala tietää.
Kuolevaisuuden teemat ovat esillä myös tyynykonsertissa, jonka ohjelmistosta hautajaisista tuttuja sävelmiä. Seurakuntapastori Jaana Rantalan mukaan uniteemainen konsertti muistuttaa jo itsessään kuoleman läsnäolosta.
– Nukahtaminen ja kuoleminen ovat sillä tavalla samanlaisia kokemuksia, että molemmissa menetämme oman hallintamme itsestämme. Se voi olla pelottavaa, mutta myös todella hoitava kokemus.
Venetsialaiset päättyvät kello 21 kompletorioon eli perinteiseen yörukoukseen, jota vietetään niin ikään Pispalan kirkon kirkkosalissa.
Kuolemaklubilla keskustellaan vaietusta aiheesta
Pispalan venetsialaisia vietetään tänä vuonna Kuolemaklubin teemassa. Kuolemaklubit ovat osa Kuolevainen-tapahtumakokonaisuutta, jonka pääohjelmisto käynnistyy tämän vuoden lokakuussa.
Kuolevainen käsittelee kuolemaa ja surua taiteen, hengellisyyden ja tieteen keinoin sekä käytännöllisistä näkökulmista. Sen tavoitteena on nostaa keskustelua aiheesta, joka on pitkälti näkymätön modernissa länsimaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa.
– Kuolema on aina elämän ahdistavaa marginaalia. Tuonpuoleinen on aika tarkkaan erotettu tästä maailmasta, sillä kuoleminen on epäesteettistä ja julmaa, Jaana Rantala kuvailee.
Teksti: Aino Koli
