Ilmari Wärri

”Kuolema, syyllisyys ja kärsimys pitää tuntua, mutta niiden ohi pitää nähdä elämää.”

Ilmari Wärri (s. 1980–) tuntee olevansa ennen kaikkea kansantaiteilija. Hänen työnsä kiertyvät kuoleman ympärille – ei vain aiheena, vaan kehollisena ja kokemuksellisena todellisuutena, johon on välttämätöntä olla yhteydessä.

Wärrin taide asettuu kansantaiteen ja nykytaiteen välimaastoon. Se on kuolemataidetta, joka on yhtä aikaa kehollista, kokemuksellista, kysyvää ja keskustelevaa. Hänen teoksensa eivät tyydy katseen kohteiksi – niitä kuuluu yleensä koskettaa, välillä liikutella, joskus niiden sisään voi astua ja toisella kertaa niiden päällä kuuluu kulkea. Viime aikoina Wärri on keskittynyt ruumisarkkujen tekemiseen eläville. 

“Arkku syntyy prosessissa, jossa tapaaminen ja yhdessäolo arkutettavan kanssa muovaavat sen vähitellen eläväksi, vaikuttaen kaikkiin valmistusvaiheisiin. Vaikka arkut ovat taidetta – eräänlaisia kuolemanoppaita eläville – ne täyttävät myös laatusuositukset ja ovat tarkoitettu varsinaiseen käyttöön: maahautaukseen tai tuhkattavaksi. Tosin ensimmäisen ruumisarkkuni tein kuolleelle isälleni, mutta tekoprosessi oli niin syvällinen ja vaikuttava, että ruumisarkuista ei enää voinut päästää irti.”