Paavo Paunu
“Kuolema on eräänlainen ajallinen ääripiste. Ihmisen osa on sama kuin kaiken muun elollisen, kasvien, eläinten, erilaisten organismien – elää aikansa ja sitten maatua osaksi tätä kaikkea, alkuaineiden loputtomaan kiertoon.”
Paavo Paunu (s. 1965–) on raumalainen kuvataiteilija. Paunu on osallistunut kymmeniin näyttelyihin ja hänen teoksiaan on useissa museokokoelmissa. Hänelle on myös myönnetty Suomen Taiteilijaseuran, Suomen Taideyhdistyksen sekä Pyhän Henrikin säätiön palkinnot.
Paunun maalaukset ja veistokset kuvaavat ihmistä – haaveita ja pettymyksiä sekä suhdetta luontoon. Hänen teostensa ääni kuuluu veisto- ja maalaustaiteen konventioiden, ilmiselvien esikuvien, tyylilajien ja teoreettisten lähdeviitteiden tuolta puolen: kauempaa, omasta maailmastaan, jota luonnehtivat psykologinen surrealismi ja ekspressiivinen symbolismi.
“Ihmisen on vaikea ajatella ja hyväksyä olemassaolon tarkoituksettomuutta, häviämistä ja sattumanvaraisuutta.
Mutta kuolema on tosi. Vanha puu kaatuu ja maatuu antaen tilaa nuoremmille. Niin myös me ihmiset. Se on lohdullista. Se luo myös arvon ja merkityksen elämälle.”
Kuolevaisessa Paunun teoksia nähdään kirkkotilassa.
