Jussi Holopainen
“Kuoleman, surun ja elämäntarinoiden kuunteleminen havahdutti minut kuoleman ja kuolevaisuuden käsittelyn tarpeeseen.”
Hengellisen ohjauksen ja yhteiskunnallisen työn pastori Jussi Holopainen työskentelee Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän Diakonian ja yhteiskuntavastuun yksikössä, erityisesti monimuotoisen spiritualiteetin, pyhiinvaellusten, ekoteologian ja kirkon luontolähtöisen työn kehittämisen äärellä. Hän on ollut mukana Hiljaisuuden puutarha ja Toivon puutarha -palveluiden sekä ja Kuolemasta elämää -konseptin kehittämisessä. Holopainen on ohjannut Tampereen hautausmailla useita hiljaisia kävelyitä ja Toivon puutarha -vaelluksia, jotka auttavat oman kuolevaisuuden ja surun kohtaamiseen hautausmaan kauneuden kannattelemana.
”Kiinnostus kuolevaisuuden teemaan on herännyt minussa useasta eri syystä. Henkilökohtaisesti se tuli lähelle, kun täytin kuusikymmentä ja samana vuonna kuoli rakas tätini. Sekä työelämän että oman elämän viimeinen raja nousi vahvasti tietoisuuteeni.
Ajattelen, että kuolema liittää kaiken elollisen yhteen. Jaamme elämän virtauksen, sen rajallisuuden, ainutkertaisuuden ja kuoleman. Miten eri vuodenajat harjoittavat ihmistä menetysten ja kuolevaisuuden hyväksymiseen? Entä jos kuolevaisuutta lähestytäänkin muiden lajien näkökulmasta? Eikö luomakunta yritä juuri nyt kertoa meille ihmisille jotakin elämän pyhistä rajoista ja niiden ylittämisen seurauksista? Kuulen tuon profeetallisen äänen juuri luomakunnassa.
Kuoleman ja kuolevaisuuden käsittelyn tarve on kuin käsin kosketeltavasti läsnä ajassamme. Se on herännyt erityisesti koronapandemian, Venäjän hyökkäyssodan ja etenevän luontokadon myötä. Mutta kuolemankulttuuri eli ihmisten tarpeet ja odotukset kuoleman käsittelyyn ja hautajaisiin on myös murroksessa.
Taide, kehollisuus ja moniaistisuus luovat hienosti tiloja ja tapoja, joissa osallistujat voivat kokemuksellisesti ja omaehtoisesti käsitellä suhdettaan omaan kuolemaan. Siksi olen innoissani koko Kuolevainen hankkeesta ja sen saavutettavuudesta. Eri tavoin uskovat ja elävät ihmiset voivat olla yhdessä tämän ison teeman ääressä: Muista kuolevaisuuttasi.
Uskon, että hanke tulee koskettamaan syvästi. Ehkä me ihmiset muistamme, että olemme samassa elämän ja tuonelan veneessä kaikkien lajien kanssa.”