Reeta Suvanto

“Kuolinvaatteisiin tarvitaan noin kuusi metriä kangasta. Valitsin puuvillan, siinä voi vielä haistaa maan, jossa se kasvoi. Ota pala lankaa ja ompele reunat huolellisesti. Älä tee solmua, niihin jää maailmojen välissä kiinni. Seuraavaksi tarvitset kinnasneulan ja valkeaa villalankaa. 

Älä tee solmua, niihin jää maailmojen välissä kiinni. 

On rätsinä, on košto, on kaksi šorokkaa, toisen vaihdat matkalla. On villasukat ja liina jonka alle kaikki peitellään viimeisen kerran. 

On kuusi metriä kangasta.”

Reeta Suvanto (s. 1993–) on opiskellut Saimaan Ammattikorkeakoulussa kuvataiteita ja valmistunut korutaiteen osastolta vuonna 2018. Tällä hetkellä hän opiskelee opiskelee Kuvataideakatemiassa kuvataiteen maisteriksi. Suvanto työskentelee laaja-alaisesti kuvataiteen, korutaiteen, kuvallisen ilmaisun ja kuvituksen aloilla. Hänen teoksiaan on nähty näyttelyissä ympäri Suomen sekä ulkomailla ja niitä on Valtion taidekokoelmissa ja Uhtua-Seuran omistuksessa. Julkisia teoksia löytyy Oulusta ja Joensuusta. Lisäksi Suvanto on ollut perustamassa Siikajoen Kulttuuriyhdistys Vimma ry:tä ja on sen sihteeri.

Karjalaisessa kulttuurissa esivanhempia rukoillaan seitsemänteen tai jopa yhdeksänteen sukupolveen saakka. Muistaminen, rituaalit ja tuoilma on jatkuvassa kosketuksessa elävien maailman kanssa, läsnä ja jokapäiväisenä. Tutkin teoksissani muistamista ja kuoleman rituaalisuutta. Kuolinvaatteiden kautta käsittelen sukuni pakolaistaustaa, luon uusia tapoja muistaa ja kunnioittaa heitä ennen meitä. 

Kuolema vaatii aikaa. Siihen valmistaudutaan ajoissa. Esivanhempia muistetaan, heitä rukoillaan ja heiltä toivotaan suojausta. Itkujen kautta kieli muuttuu samaksi, sanallinen viesti on viety. Kuolinvaatteet ovat valmiina odottamassa, ne kuusi metriä kangasta. Solmuja ei tehdä eikä saumoja käännetä. 

Liian valmista ei saa olla.