Paavo Halonen
“Mietin metsänpeittoa, metsää piilottamassa eläviä ja kuolleita. Voisiko sitä kaivaa itselleen kolon pusikkoon kun aika koittaa, maatua osaksi puustoa kaikessa hiljaisuudessa. Lapsena harkitsin puutarhurin ja kuvataiteilijan ammattien välillä. Nykyisin mietin mahdollisuutta kouluttautua kuolindoulaksi.”
Paavo Halonen (s. 1974–) on kuvataiteilija ja muotoilija, joka käyttää veistoksissaan ja installaatioissaan erityisesti kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Halosen tuotannolle on ominaista uskonnollisen kuvaston ja tematiikan hyödyntäminen suomalaiseen kansanperinteeseen ja käsityöläisyyteen nivoutuneena. Halonen on pitänyt aktiivisesti näyttelyitä, myös kansainvälisesti, ja hänen teoksiaan on useissa taidekokoelmissa. Muotoilijana hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Marimekon ja Mum’sin kanssa.
“Kuolema on ollut läsnä elämässäni varhaislapsuudesta asti. Lemmikkikissa on kuollut syliini, tuotantoeläimiä on nyljetty pihaliiterissä, isoisä kuoli kotona kun olin 10-vuotias. En oikeastaan koskaan hyväksynyt tai ymmärtänyt tapahtumaa, lopullista poistumista.
Lohtua toi suomalaisen mytologian sielulintu, pieni eläin joka pystyi matkaamaan ylisen ja alisen, tuonpuoleisen ja tämän maailman välillä ja välittämään viestejä poisnukkuneiden ja tämänmaailmaisten välillä.
Tuo lintu on jäänyt pysyväksi osaksi teoksiani, työskentelyäni. Linnun rooli on ehkäpä laajentunut, mutta aina se on minulle viestintuoja tai viejä jonnekin tavoittamattomaan. Ja mikä erityisesti lämmittää on ajatus lintukodosta, kodista jonne sielu lopulta pääsee viestinviejän mukana lepäämään.”
Kuolevaisessa Halosen teoksia on esillä kirkkotilassa.
