Teemu Mäki
“Jokaisen ihmisen on tavalla tai toisella ratkaistava suhteensa kuolemaan, sekä omaan kuolevaisuutensa että kaiken muunkin väliaikaisuuteen. Jos sitä ei tee hyvin, se voi pilata koko elämän.”
Teemu Mäki (s. 1967–) on kirjailija, kuvataiteilija, ohjaaja, tutkija ja vapaa taiteilija. Mäki on työskennellyt kuvataiteen professorina Aalto-yliopistossa 2008–2013 ja Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana vuodesta 2018. Hän on pitänyt 62 yksityisnäyttelyä, osallistunut noin 250 yhteisnäyttelyyn, kirjoittanut 10 kirjaa sekä ohjannut ja käsikirjoittanut näytelmiä, elokuvia ja oopperoita.
Kuolema on ollut yksi Mäen taiteen pääaiheita alusta lähtien. Hänen ensimmäinen runokokoelmansakin oli nimeltään Kuolevainen (WSOY, 2008). Usein mukana on myös kapitalismikriittinen näkökulma, jonka mukaan kulutuskapitalismin olennainen ominaisuus on nimenomaan kuoleman kieltäminen. Kuolevaisuuden muistaminen on Mäen mukaan jokaisen hyvän taideteoksen eräs ominaisuus.
Katkelmia Kuolemaharjoituksia-esityksen käsikirjoituksesta, jonka ensi-ilta oli Pispalan kirkolla järjestetyssä Kuolemaklubissa pyhäinpäivänä 2.11.2024:
“Kuolema on vihollinen. En halua, että lapseni kuolee. En halunnut äitini kuolevan, mutta jokainen meistä kuolee. […] Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus kuolemasta. […] Kuolevaisuus ei ole elämän vastakohta, vaan osa elämää. Jos emme olisi kuolevaisia, jos emme tuntisi kipua ja puutetta, kokisi nöyryytyksiä, jos kaikki ei olisi rajallista ja väliaikaista… niin elämä ei ehkä… tuntuisi paljon miltään. […]
Pelkkä järkeily ei kuitenkaan riitä. Kuolema on pysyvä haaste ja ongelma, joka ei häivy, vaikka sen kanssa kuinka älyllä ahertaisi. […] On yritettävä luoda… antoisa suhde kuolemaan, sellainen, joka ei masenna vaan… elähdyttää. Sellaisen suhteen voi luoda, mutta siihen tarvitaan järkeilyn lisäksi myös kokonaisvaltaisempaa luomistyötä ja jatkuvaa harjoittelua. Harjoitellaan siis yhdessä!”
Kuolevaiseen Mäki osallistuu kuvataiteella, esitystaiteella, kirjallisuudella ja keskusteluilla. Lisäksi hän organisoi ja vetää yhdessä Jaana Rantalan ja Tarja Laitisen kanssa pitkin vuotta järjestettäviä, konseptoimiaan Kuolemaklubeja.
